Analyyttinen essee (2019) Diego Velázquezin Prinssi Baltasar Carlos kääpiön kanssa -hovimuotokuvasta 1631. Ideana on, miten Velázquez oli maalauksessaan aikansa rajoja rikkova, humaani kuvaaja. Hän hylkäsi barokin uskonnollisen sisällön. Velázquez oli paitsi psykologisen tarkka ihmiskuvaaja, mikä näkyy muotokuvista, niin hän kuvasi tarkoin, realistisin detaljein hovin hauskuuttajia.

Kiihkon ja kammon tulkki? Ferdinand Victor Eugène Delacroix ´ n yksityiselämän historia Journalin, kirjeiden ja muotokuvien valossa 1798-1863. Tutkielmaesseeni (2023) käyttää taiteilijan yksityiselämän tutkimisessa annalistien käyttämää mentalité-käsitettä vapaammin. Tutkin Delacroix´ n yksityisyyttä ensisijaisesti taiteilijan jättämästä päiväkirjasta, Journalista. Oliko Delacroix aatteiltaan radikaali tai kiihkon ja kammon tulkki, kuten hänen taiteensa esittää. 

Lyhyen yleisesityksen Eugène Delacroix´ n vaiheista laadin jo kauan sitten. Tekstiä olen hieman popularisoinut (2020). Se esittelee suomeksi taiteilijan vaiheita. Teksti on luotu useista, tutkimistani teoksista. Tekstin lopusta löytyvät lähdeviitteet.

Taidehistoriallinen esitelmä (2019) Eugène Delacroix´ n taiteesta ja vaiheista. Olen kirjoittanut Delacroix´ sta kronologisesti. Puhetta olen elävöittänyt taiteilijan päiväkirjan mietelmiä siteeraamalla. Samoin olen ottanut lainauksia aikalaiskirjallisuudesta ja kirjeenvaihdosta. Rakenteessa olen hylännyt raskaat teoriat. Olen lisännyt loppuun lähdeviitteet. 

Historiallinen essee (2023) Saksan kansallisen ja poliittisen yhtenäisyyden muodostuminen romantikkojen taidetta seuraten käsittelee, miten romantiikan maalaustaide sai yleiseurooppalaisena suuntana kansallisia erityispiirteitä. Tämä näkyy saksalaisen romantiikan taiteessa, jonka tyylipiirteet kytkeytyivät politiikkaan. 

Novelli (2019) on minä-muotoinen teksti azteekki-intiaanien mytologian uudelleenkirjoittamisesta. Se avaa nimeltä mainitsemattoman löytöretkeilijän näkökulmasta kirjoitettua, kestoltaan lyhyttä tarinaa. Viimeiset virkkeet päättyvät tutkimusmatkailijan hypoteesiin. Teksti ottaa kantaa eurooppalaisen imperialismin tuomitsemiseen sekä intiaanikulttuurin arvojen säilyttämiseen.

Lyhyt, kaunokirjallinen essee 2023.

Taidehistoriallinen essee "Taiteellinen mestariteos, poliittinen vääristymä - Jacques Louis Davidin Marat´ n kuolema 1793" (2020) esittää analysointia ja tulkintaa maalauksesta ilman vahvaa teoriaa.

 Kirjallisuusanalyysi (2022) pureutuu Edgar Allan Poen lyhyeen kauhukertomukseen Amontillado-tynnyri, The Cask of Amontillado vuodelta 1846. Tekstissä pohdin henkilöhahmojen kuvausta novellista. Figuurit ovat vaikuttaneet paljon myöhempään rikos- ja jännityskirjallisuuteen. 

Taidehistoriallinen tutkielmaessee (2022) "Itsenäisyystaistelijoiden kuvaus Latinalaisen Amerikan modernissa taiteessa" keskittyy kuvailemaan kansallisia, itsenäisyys- ja vapaustaistelijoista maalattuja muotokuvia. Mukana on teoksia uusklassisesta perinteestä modernismiin. Tarkastelun painopiste sijoittuu pääosin taiteeseen, jota tuotettiin 1800-luvun alussa. Muotokuvia laadittiin erityisesti itsenäistymisprosessin aikana. Maalauksiin sekoittui kansallisia ja eurooppalaisia vaikutteita.

Taide nykypäivän historiografiassa (2023) käsittelen tapahtuvaa paradigman muutosta. Common sense- esityksessäni käsittelen, miten taidetta voisi käyttää historiantutkimuksessa ja miten taidetta ja kaunokirjallisuutta ei enää erota niin jyrkästi historiantutkimuksesta. Ideoinnissa olen lähestynyt mm. Hegelin oppeja ja Voltairen käsitettä ilmapiiristä.

Tekstissäni (2024) pohdin viestintä käsityksen kehitystä ja muutosta. Tarkastelen tutkimuskysymystä etenevänä tutkimusprosessina, missä pohdin käsitteiden muutoksia metodeissa, teorioissa jne. aina viestinnän historian kirjoittamiseen.

Historiallisessa esseessäni (2022) tarkastelen paavi Innocentius III:n  vaiheita kirkollisena, sotilaallisena ja poliittisena johtajana. 

Novelli Muistikuvieni Chales (2023) sijoittuu Yhdysvaltojen itärannikon kaupunkiin ja sen taiteilijaelämään fiktiivisessa miljöössä, joka kantaa nimeä Chales. Duraatioltaan teksti rajoittuu yhteen kesään 1920-luvulla, ja se korostaa erityisesti yhden illan tapahtumia. Novelli alkaa takaumalla ja palaa alun tilanteeseen kirjoituksen lopussa. Tapahtumien tarkastelijana toimii ensi sijaisesti yhteiskunnan vaatimuksiin, senhetkiseen hektiseen aikaan ja iloiseen elämäntyyliin sopeutumaton, anonyymi kirjailija. Novelli hahmottaakin pääosin minäkertojan havainnoinnin kautta subjektiivista kuvaa taiteilijamiljööstä. Muistikuvien, muistojen ja havaintojen avulla luodaan subjektiivista ajan kuvaa tapahtumista. Kerronta liikkuu pikemminkin ajatuksissa kuin miljöön kuvauksessa.

 La réunion (2022) on lyhyt, ranskankielinen kirjoittamani tarkistettu ja oikoluettu, kuvitteellinen harjoitusteksti. Aiheena on jälleennäkeminen ja ystävyys. Harjoittelun kohteena on menneisyyden ja tulevaisuuden aikamuodot sekä kirjakielen korkeamman rekisterin hallinta tekstissä.